Olen ollut töissä Kaartin soittokunnassa suunnilleen 18 vuoden ajan ja vähitellen on herännyt fiilis, että tarvitsisin pienen tauon virkatyöstä. Keväällä tein asialle jotain ja hain opiskelemaan Pop & Jazz Konservatoriolle - aiemminhan olen valmistunut Sibelius-Akatemiasta. Hakuprosessiin kannatti panostaa, sillä pääsin sisään saksofonilla, nokkahuilulla ja laululla ja näistä valitsin viimeksi mainitun.
Suunnilleen 25 vuotta sitten olin innokas fonisti/laulaja/nokkahuilisti ja rytmimusadiggari, joka ajatteli rationaalisesti, että kevyttä musaa ei kannata yrittää ottaa uraksi kun säännöllisten töiden saaminen on niin hankalaa. Urakseni koituikin pääasiassa taidemusiikki - joka on ollut mahtavaa! - , mutta rytmimusa on ollut mukana koko ajan ja kutkutellut ja houkutellut enenevässä määrin.
Nyt on ekat pari päivää takana lauluopintoja pop&jazz-konsalla ja tykkään NIIN paljon! Olen tavannut ihanan lahjakkaita ja innokkaita ihmisiä ja itsekin saan esittäytyä uudessa roolissa ilman tiettyjä leimoja ja rajoitteita. Vapauttavaa!
