Treenailua ja keikkailua
- Eero Saunamäki
- 4.2.2024
- 1 min käytetty lukemiseen
Kulunut viikko on kulunut pääosin harjoitellessa tulevia esiintymisiä. Maanantaina harjoiteltiin jazzkvintetin kanssa huomisen yksityistilaisuutta varten - luvassa on neljä settiä svengaavaa musiikkia ruotsiksi ja englanniksi isossa illallistilaisuudessa.
Esiinnyn ensi viikolla Tampere Filharmonian nokkahuilusolistina ja se esiintyminen on vaatinut paljon omaa harjoittelua, mutta myös kahdet harjoitukset Sibelius-Akatemialla yhdessä kapellimestari Vincent Siretin kanssa. Vincent on mukava ja taitava nuori kapu, ja odotan ensi viikon keikkaa innolla! Lippujakin taitaa olla vielä jäljellä, joten tervetuloa!
Eilen esiinnyin töölöläisessä ravintolassa 75-vuotissynttäreillä Nokkahuilugurun ominaisuudessa. Kiva keikka ja yleisö oli jälleen kerran hämmästyksissään nokkahuilun monipuolisesta menneisyydestä ja nykyisyydestä :)
Kiitos Eero, kun jaat välähdyksiä kiireisestä arjestasi! Keikkailun ja jatkuvan harjoittelun yhdistelmä on monille muusikoille tuttu, ja se vaatii paitsi taiteellista omistautumista, myös erinomaista organisointikykyä. Erityisesti reissuelämässä pienet asiat nousevat arvoon arvaamattomaan; ne ovat niitä tekijöitä, jotka ylläpitävät rutiineja ja mukavuutta. Itse olen huomannut, että yksi näistä pienistä arjen pelastajista voi löytyä yllättävästäkin paikasta, kuten kylpyhuoneesta.
Liikkuvan tukikohdan luominen
Jatkuva matkustaminen tarkoittaa nukkumista vieraissa sängyissä ja sopeutumista lukuisiin erilaisiin hotellihuoneisiin tai takahuoneisiin. Oman "liikkuvan tukikohdan" luominen onkin henkisesti tärkeää. Kyse ei ole suurista asioista, vaan pienistä, tutuista esineistä, jotka tuovat mukanaan kodin tuntua. Tämä voi olla oma kahvikuppi, matkakokoinen vedenkeitin tai vaikkapa se, että omat hygieniatuotteet ovat aina samassa järjestyksessä ja helposti saatavilla. Kun ympäristö on jatkuvassa muutoksessa, pienetkin pysyvät…